Eskapismin äärellä

Vaikka pandemiaa oli povattu jo pitkään sen tuleminen yllätti. Karnevaalit tyssäsivät spartalaiseen tunnelmaan eksoottisen eläimen lennettyä globalisaation potkuriin.
Hyvinvoivien länsimaalaisten herkuttelijoiden maailmanmatkailu ja ehtymätön vapaus törmäsi seinään. Ihmiset ohjattiin omiin koteihinsa. Ovi lukkoon ja karanteeniin, eristyksiin, pois omasta hedonistisesta eskapismista.

Kriisi on vienyt mukanaan ihmisen työt, tulot, lomat, lennot, hiihtoladut, saunat, museot, konsertit, lähes kaiken. Tilalla on päivittäisiä kriisitiedotuksia, romahtavia terveydenhuoltojärjestelmiä, kaavioita sekä käyriä missä kuolleet, sairaat ja toipilaat seilaavat prosentteina pitkin eripituisia aikajanoja.

Valtioiden tehtävä on suojella kansalaisiaan. Ryhmäkuristaan tunnetussa Kiinassa lyötiin kokonainen maakunta kiinni nopealla aikataululla. Kukaan ei voinut vielä muutama viikko sitten uskoa että näin kävisi myös vapaalle Suomelle. Tehokkuus, jolla Sanna Marinin nuori hallitus on sulkenut Suomen, hämmentää. Eristyksille on hyvä syy ja kriisinhallinta toimii.
​
Kontrolliyhteiskunta on rakennettu ajatukselle että olemme lauma apinoita, jonka mielipuuhaa on arjen aherruksesta  pakoilu monin eri tavoin. Emme ole niin fiksuja individualisteja kuin omat oletusarvot antavat ymmärtää. Menemme herkästi valtavirran mukana. Ostamme vessapaperia kun joku muukin näkyy sitä hätäpäissään ostavan. Haluamme viikonloppuna kalustemyymälään, lenkkipolulle ja ostoskeskuksen avajaisiin, koska se on meidän opittu tapamme viettää vapaa-aikaa. Teemme työtä, koska muutkin tekevät työtä, saadakseen rahaa, mitä kulutella vapaa-aikanaan. Harva meistä osaa todella esittää uusia ideoita tai ajatuksia vapaa-ajan käytöstä tai oppia etätyöläiseksi viikossa. Lajina meitä pidetään kuitenkin uuteen sopeutumisen mestareina.

Eskapismi on pakoa todellisuudesta tai tilanteesta, jota  on vaikea tunnistaa. Se luo muotoja tilanteessa, joka meille ei ole entuudestaan tuttu. Me haluamme kieltää maailmanlaajuisen kriisin, paeta ulos aurinkoon, ostoskeskuksiimme, baareihimme viinilasiemme ääreen. Me emme halua ymmärtää juuri nyt muuta kuin kausi-influenssaa, johon “riskiryhmäläiset” kuolevat muutenkin joka vuosi. Olemme lähtökohtaisesti ongelmia vältteleviä eskapisteja, ja jonkun muun on päätettävä puolestamme mitä ongelmatilanteissa tehdään. Päätökset eivät ole kenellekään helppoja. Luuletteko, että yksikään valtio haluaa tosissaan 40-60 % työttömyyttä yhdessä yössä?

Tuntuu vaikealta luottaa yhteiskuntaan, joka juuri istutti älypuhelimet käsiimme ja seuraa nyt meitä tekoälyllään kuin hai laivaa. Epäilyksiä herättää myös talouden elvytyssunnitelmat: Valuvatko valtioiden viimeisetkin valuutat muhkeina yritystukina kansainvälisten korporaatioiden taskuun?

Solidaarisuutta mitataan myrskyn silmässä, jossa yritykset anovat almuja köyhien ja asunnottomien rinnalla. Vähiten taitavat menettää nyt ne jotka eivät koskaan mitään omistaneetkaan: ei asuntolainaa, ei maksuvaikeuksia. Taloudellinen tilanne ei valmiiksi työttömällä juuri hievahda. Sankaruus manifestoituu altruistisimmissa ammateissa: hoivatyössä ja puhtaanapidossa. Apua huudetaan pienipalkkaisista tutkijoista.

Taiteilijoilta, eskapismin ammattilaisilta,  penätään ketteriä ratkaisuja ankeutettujen yleisöjen viihdyttämiseksi. “Yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien” määritelmä tuntuu yhä oudommalta ajatukselta. Kovapintaisimmat kapitalistit vaativat jopa ihmishenkien uhrauksia talouden alttarilla. Mikä tässä kaiken keskellä nyt olikaan tärkeintä? 

Monille luoville ihmisille eskapismi on työkalu ja inspiraation lähde. Oman luovan prosessin tutkimiseen ja itsensä kehittämiseen on nyt mitä mainioin mahdollisuus. Ikuisesti tämäkään pandemia kun ei tule jatkumaan. Nyt kannattaa hyödyntää aikaa. On aika löytää itsestään eskapistinen luova flow-tila jossa ajatukset voivat lentää kevätsiivouksen tai valokuva-arkistojen järjestelyn lomassa. 

Internetin vertaisoppimisen kanavat kertovat siitä miten solmitaan kengännauhat kahdellakymmenellä eri tavalla, kuinka 3D grafiikkaa tehdään ja lisäksi pääset mm. aikamatkalle Annan ja Eevan iltajumppaan. Ja kappas, pääsiäisaskarteluun on nyt kerrankin lasten kanssa aikaa. Nykyteinit ovat internetissä luuhaamisen ammattilaisia. Kannattaa konsultoida heitä oman tylsistymisen aallon harjalla.

Eristäminen jo pelkkänä sanana kuulostaa sairaalloiselta. Ongelmana on kuitenkin kulutusjuhlakeitoksen tuloksena syntynyt nopeasti leviävä ja muuntuva, ilmeisen sitkeä virus. Jostain syystä apinalaumana meillä on taipumus mennä äärimmäisyyksiin. Kysymys on ihmiskunnan ahneudesta ja kyltymättömyydestä, joka on koitunut lähes kaikkien korkeakulttuurien kohtaloksi. Vapautta ja terveyttä ei huomaa ennen kuin ne menetetään. Kukaan ei vielä tiedä menetysten lopullista hintaa. Maksetaanko se  euroilla vaiko ihmishengillä? 

Uskonto on eskapismia sekin. Paavi peruutti pääsiäisen. Jos kansa ei usko poliisia, uskokoon vaikka sitten jumalan edustajaa. Valtion ja uskonnon liittoa ei siis nyt heti kannata purkaa. Lopputuloksena kansalaiset pysyvät kodeissaan, kun yhteisön hengestä on kysymys. Eikö ole sama miten hoito tepsii, jos se tepsii?

Lisäksi meillä on tiede, se varteenotettavampi uskonto, jonka pitäisi nyt tehdä pikaisia ihmeitä. Tutkijat ja intellektuellit ovat varoittaneet ilmastonmuutoksesta, fataalista luonnon tasapainon horjumisesta ja pandemiasta jo kymmeniä vuosia. Tiedeyhteisö on vuosikausia esitelty meille huonopalkkaisina nörtteinä, jotka jaarittelevat kovin ikävistä tosi asioista. Kapitalismi paketoi meille “kivempia” asioita, halvemmalla ja enemmän. Eskapismi on halua käsitellä helpompia tunteita. Nyt olemme kuin keskellä suurta sosiaalista tutkimushanketta, jonka luonto viimeisillä varoillaan käynnisti.

​Kävin  tällä viikolla pitkittyneen “kausiflunssan” ja öisten hengitysoireiden takia Malmin terveyskeskuksessa nielunviljelyssä. Tiedustelin laborationhoitajalta mahdanko altistua koronalle kun olen tällä nimenomaisella vastaanotolla. Kuulemma en altistuisi sen enempää kuin ulkona  liikkuessani ilman hengityssuojaa.

Kotimatkalla mietin aurinkoisia lenkki- ja ulkoilupolkuja joissa kapinoivat boomerit ja oman elämänsä hyvinvoinnin suorittajat päättäväisinä tarpovat. Miten vaikea vapauden merkitystä ja suhteellisuutta onkaan ymmärtää. Eristäminen herättää meissä kapinoinnin ja eskapismin halua. Se pitäisi osata nyt kanavoida oikein.

Hyvät hedonistiset kanssa eskapistit, positiivisin ajatus on nyt meditaatioretriitti kotiluolassa!  Eristäytyminen on tänään suurinta yhteisöllisyyttä!

Suvi Suvereeni
kirjoittaja on eskapismin ammattilainen ja kuvataiteen maisteri

---