Koronapandemian käyttäminen hyvinvointivaltion rapauttamiseen hyvässä vauhdissa

Kulunut kevät on mullistanut arjen joka puolella maailmaa. COVID-19 tauti on kylvänyt tuhoa kaikkialla. Koronan tuhovoima on moninainen; sitä ollaan käyttämässä välineenä suomalaisen hyvinvointivaltion murentamiseen.

​Monen huomio on näinä aikoina kiinnittynyt omaan arjessa selviämiseen, eikä talouspolitiikan koukeroita ehkä jaksa ajatella. Juuri nyt olisi kuitenkin välttämätöntä keskittyä siihen, mihin suuntaan Suomen valtion rakenteita ollaan viemässä. Näyttää nimittäin uhkaavasti siltä, että koronapandemiaa hyödynnetään aktiivisesti Suomessa viime vuosina vallinneen uusliberalistisen taloussuuntauksen kirittämiseksi.

Toukokuun alussa julkistettiin  työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtaman selvitystyöryhmän ehdotukset toimista, joilla koronakriisin Suomen taloudelle aiheuttamia vaurioita voidaan tilkitä.  Vihriälän lisäksi selvitysryhmään kuuluivat talousnobelisti Bengt Holmström, professori Roope Uusitalo ja Sixten Korkman ja sen oli asettanut valtiovarain- sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Työryhmä ei puuttunut nykyisen veropolitiikan vakaviin puutteisiin, kuten veroparatiisien kevyeen kohteluun tai varakkaimpia suosivaan pääomatuloverotukseen. Eduskunnassa päätettiin syksyllä 2018 monikansallisten yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuvan korkovähennysrajoituksen uudistamisesta. Silloisten hallituspuolueiden voimin rajoitukseen jäi ns. tasevapautus, jonka mahdollistamana mm. sähkönsiirtoyhtiö Caruna oli välttänyt veroja yli 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Toisaalta pääomatuloverotus on Suomessa suhteellisen kevyttä. Pääomatulojen veroprosentti on 30 000 euroon asti 30 %. Jos pääomatulojen määrä ylittää 30 000 euroa, ylimenevästä osuudesta maksetaan veroa 34 % riippumatta siitä, miten korkeiksi pääomatulot muodostuvat. Tilanne on eriarvoistava esimerkiksi pienituloiselle omistusasunnon perivälle henkilölle, joka maksaa suhteessa paljon enemmän veroa kuin monesta eri lähteestä runsaasti pääomatuloja keräävä. Esimerkkejä on paljon.

Työryhmä kohdisti katseensa ensisijaisesti  kiinteistöveroihin, fossiilisiin polttoaineisiin ja listaamattomiin yrityksiin. Vihriälän johdolla elvytettäisiin esimerkiksi panostamalla koulutukseen, korkeakoulujen lukukausimaksut ovat esillä yhtenä tärkeimmistä keinoista. Koulutukseen panostamista Vihriälän työryhmä perustelee työmarkkinoiden osaamispohjan vahvistamisella.  Suomessa pitää työryhmän mukaan saada kaikki mahdollinen osaaminen käyttöön, jotta kansantalouden tuottavuus ja työllisyys saadaan nousuun. Lukukausimaksut kuitenkin sinetöisivät sen, ettei kaikkea osaamista saada käyttöön, kun monellakaan ei olisi varaa korkeakoulutukseen. 

Vihriälän työryhmä korostaa yritystukien roolia Suomen nostamisessa ylös koronakriisistä. Yrityskentän tuki on otettu käyttöön monessa muussakin maassa, mutta Suomessa tukiin ei sisälly sanktioita. Tukia voitaisiin täälläkin ohjata siten, että niiden saamisen ehtona olisi, ettei yritys lomauttaisi henkilöstöään. Runsaasti julkisuutta saanut Business Finlandin tapaus osoittaa, että rahanjakeleminen on hyvin helppoa, varojen oikeudenmukainen kohdentuminen vaikeaa.

Vihriälän työryhmä linjaa elvytyksen yhdeksi keskeiseksi keinoksi taloustilanteen parantamiseen. Viime vuosina tutuksi tulleeseen tyyliin elvytys tapahtuisi infrastruktuurin kautta panostamalla esimerkiksi tiehankkeisiin ja rakentamiseen. Työryhmässä arvioitiin riittäväksi elvytystahdiksi vähintään muutamaa prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Elvytyksen seurauksena kotimaisen kysynnän ja tuotannon pitäisi nopeutua, ja talouden noususuhdanteen alkaa. 

Toisilta ekonomisteilta kysymällä olisi voitu saada tulokseksi hyvin toisenlaiset esitykset myös elvytyksen tavoista. Pieni- ja keskituloisten talouksien merkitys kotimaisessa kysynnässä on keskeinen, mutta Vihriälän työryhmän lääke on tässä tilanteessa julkisen talouden sopeuttaminen ja tehostaminen, joka kansankielellä tarkoittaa menoleikkauksia. Ne kohdistuisivat kovimmin köyhiin, pienituloisiin mutta myös keskiluokkaan.

Uusiin leikkauksiin ei Suomessa olisi varaa; edelliset menojen kiristykset on jätetty ns. lihavina vuosina voimaan, tilannetta ei ole koskaan tasapainotettu, ja veropolitiikassa on keskitytty suosimaan varakkaita. Tämä on johtanut väestön tulo- ja elintasoerojen jyrkkenemiseen. 

Vihriälän työryhmän esitykset ovat esimerkki trickle down economics- nimeä kantavasta talouslinjasta, jonka mukaan yhteiskunnan varakkaimpia suosimalla myös vähävaraiset hyötyvät. Se ei ole missään johtanut pienituloisten tai köyhien hyötymiseen. Nyt Suomessa kuullut ehdotukset ovat osa pitkää jatkumoa; esimerkiksi kikyuudistus ei johtanut uusien työpaikkojen syntyyn. Viime vuosina suosittu yritystukipolitiikka on tarkoittanut käytännössä yritysten johdon tukea, eikä koronakevät, saati keinot sen negatiivisten talousvaikutusten korjaamiseen ole muuttaneet tilannetta.  Nykyhallituksesta pitäisi löytyä rohkeutta sanoutua irti työryhmän esityksistä ja mikä tärkeintä, puuttua verotuksen porsaanreikiin, estää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan heikentäminen ja luoda aitoa, pysyvää hyvinvointia.​

Eva-Liisa Raekallio on oikeudenmukaisemman talouden puolesta toimivan Attacin aktiivi ja toimittaa sen Hiekanjyvät -jäsenlehteä.